Hologrammikäärme

Siivillään se liisi, tasoja halkoen kiisi. Tuossa tuhkattomassa tuulessa, uljas hologrammikäärme. Niin tavattoman pieni pisara sekin, äärettömässä uumassa.

Sopukassa uuman tallasi ihminen. Kohtalonsa kruunattu ruhtinas, varmoin askelin ajoi se itseänsä takaa. Ahdasta tulee, sanottiin. Vahvimmista vahvin, vaadittiin. Rahvasta kuolee, tahdottiin. Pian miekka taottiin ja kalpeni lasku auringon kun kaamos valkeni vaurion. Kulisseissa kuiskattiin; alistus avain autuuden.

Pisaroiden pirstoma, katettu kaikella mitä kuvitella saattaa. Muukalaiset muurahaiset, kuin ihmeelliset ihmiset. Kuin hiekanjyvät, kuin suunnitelmat syvät. Monistui ja mutkastui, sydämensä surkastui. Sykki maa, aaltoili auvoinen ajaton. Tykki lauloi.

Tahmean samea shakkimaa, nappulat verta ja lihaa. Saa shamaani patriarkkain, saa omaa rohtoaan. Kosmiset syklit harppovat, oppi orjakseen ohjaa. Jakamaton on siemen suuri.

Kipinöitä ikimeressä, heijastumia hologrammin, vastakaiku sen vain valikoivin vastauksin. Tyhjyyteen uppoaa kukkivain huutava kuiske, vaikka kukoistava onkin välkehtiväin hento säde.

Huohottaa humaani huumassaan, himossa aikaansa omii. Ei erotu erottumaton, tahditon käy tahti taas ja taas. Kaksinaisuuden kangistama on viiltävä viserrys, vitsi verraton. Kiihtyvä kehitys on ennen aikojaan edistys, typistys. Tulee aikoja kun tunnetaan taikoja. Usva utuisuuteen ujuttaa, itsensä herra ilakoi.

Mitä tuumi uuman uljain, käärme tuo kosmisen hologrammin? Se vain tasoja halkoo. "Järjestäkää talkoo!", se samettisesta sanattomuudestaan laukoo.

Lapsellista?

Lainaan lainattua lainausta kirjasta Zen (Alan W. Watts):

"Pikkulapsi katsoo esineitä koko päivän räpyttelemättä; se johtuu siitä että hänen silmänsä eivät keskity mihinkään nimenomaiseen kohteeseen. Hän kulkee tietämättä minne kulkee ja pysähtyy tietämättä mitä tekee. Hän sulautuu ympäristöön ja liikkuu sen mukana. Nämä ovat mielenterveyden periaatteet." - Tsuangtse / Zhuangzi

Onpa perinpohjaisen lapsellista, heh. Puhukoon pätkä puolestaan tai olkoot puhumatta, mutta mielessäni se sai liikkeelle ihan mielenkiintoisen ajatusvirran. Lienee yhtä lailla lapsellista pohtia asiaa viemättä mahdollista syvyyttä samalla pois, syvyyden olemattomuuden lähtökohdista puhumattakaan.

Tartun (silti) vain viimeiseen lauseeseen, sillä olen näkevinäni siinä sojottavan koukun. Mielenterveyden periaatteet, mihin se voisi viitata? Viittaisiko se siihen, että lapsenomainen, erittelemätön, tarkertumaton ja tuomitsematon, eräänlainen tuoreena pysyvä ydin on jollakin muotoa terve lähestymistapa?

 Lainaan vielä Yrjö Kallista (pätkä teoksesta Zen):

"...tämä erottautuminen on egoismin alkulähde, sillä se merkitsee sitä, että Itse on erottautunut muusta elämästä, että se on joutunut erilleen muista olennoista; tämä on lievää mielisairautta, sillä mielisairas on eristetyin ihminen maailmassa". 

Vastaavanlaisia toteamuksia ovat päästelleet ties ketkä, ties koska, ties missä. En väitä että egoismiin eristäytyminen on mielisairautta, enkä väitä tietäväni tai edes juurikaan välittäväni mitä mielenterveys on, muuta kuin termejä joilla on ajattelijansa mukainen merkitys. Merkityksellä ja painoarvolla voi sitten pelailla peliään vaikka alusta loppuun. Ehkä on kuitenkin parasta nauraa itselleen riittävän usein, mielipuolisesti tai mielettömästi.

Shampanjaa

Oikea on olla,

olematta täysi nolla,

oikeissa silmissä.

Oikeat ovat koossa,

on hetki kuplien,

Ihmisille oi keille?