Avaruudessa piirtyy. Se serpentiini voidaan taatusti unelmoida poikkeuksellisen täydelliseksi ja yhtenäiseksi, ollen siltikin kaikkea muuta kuin pelkistetty mutkattomuus; sen yksiselitteisyys ontuu. Tuttu juttu ja tuntematon, liekö tyystin mahdoton.
Se serpentiini ei ole yhtenäinen täydellisyys, sillä surkeimmallakin suurennuslasisirpaleella siitä erottuu sinne tänne sojottavia säikeitä. Mitä lähemmäs menemme, sitä moninaisemmat säikeet ja viivoitukset ottavat kumman tutun muodon: mahdollisen.
Se serpentiini omaa määrättömän määrän liikkumavapautta ja tahtoo usein sekoittua omaan muotoonsa. Toisinaan voisi vannoa läpikuultavuuden kajastavan ja koskettaa sen utuista usvaa. Joskus kaikki menee solmuun ja solmut kiristyvät jopa niin kovin, että välillä ne kerta kaikkiaan hälvenevät. Tällä eläväisellä on alut ja loput, mutta ne erottaa vain uusiutumistensa kautta.
