Vuosituhannen sensaatio, hälisivät kaikki: ajan kasvoista kasvottomiin, syrjivistä syrjittyihin ja syrjäytettyihin. Teleskooppitorni Chilessä oli poiminut jotakin kerrassaan mykistävää. Aaltotaajuuden, kumman tutun ja samalla tuntemattoman; sen lähde oli kiistatta kaukana aurinkokuntamme ulkopuolella. Tässä tuo viesti sanasta sanaan.
"Namaste ihmiset. Olemme planeetalta Purpur ja tarkkailleet Sinistä, asuttamaanne planeettaa. Vihdoinkin saimme poimittua signaaleistanne kaavan ja näin ollen välillämme on vuorovaikutus teistäkin katsottuna. Avaruus on valtava, sitä ei voi käsittää merkistösarjoin, se ulottuu kattamaan meidät kaikki. Kuinka sitten on, kun suuntaamme kurssimme yhteen noista miljoonista galakseista, otetaanpa vaikka tämä spiraalimainen, tässä spiraalimaisen vieressä – kaikki niin valtavia ja vaikuttavia, pakahduttavan mykistäviä. Näistä miljoonista ja miljoonista tähdistä kohdistamme yhden, jota kiertää Sininen. Te, Sinisen asukit, olette osanneet tehdä itsestänne jotain perin omaa. Meillä meni tavattoman pitkään tulkita, miten olette toimenne hoitaneet. Olette kerrassaan poikkeuksellisia tietotulvan tietäjiä ja eriarvon esimerkkejä, universumi jaksaa yllättää. Voikaa hyvin, ja muistakaa itsenne pilkahduksiin kyllästyessänne, ettette todellakaan ole yksin millään muotoa ja kauttanne ilmentyy mitä suunnattomin potentiaali. Mikään todellinen ei todellakaan ole uhattuna, koskaan."
Tuota sykliä jauhoi signaali toistuvainen, mutta sitä varmuuden vuoksi seurattiin, seuraavat sata vuotta. Jatkoivatko hullut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti