Oppiminen on jonkin uuden tietotaidon omaksumista tai olemassa olevan tietämyksen päivittämistä. Painopiste on joko teoriassa, toiminnassa tai sekä-että. Oppimisen luonne tuntuu hedelmällisimmillään olevan jatkuva. Ihmiskunnan tietämys on hyvä esimerkki oppimisen jatkuvaluonteisuudesta ja elävyydestä, joskin tietämyksen kohdistukset ovat mitä ilmeisimmin hakoteillä. Opiskelu on suppea muoto oppimisesta ja sanaan liittyy monia merkityksen syvyyttä supistavia tekijöitä, jääköön se siksi tässä yhteydessä vähemmälle huomiolle.
Ihmiselämän ytimiä on oppiminen jo lajimme sosiaalisen luonteen ja aivokapasiteetin mahdollistaman valtavan potentiaalin ansiosta. Paljolti onkin kiinni siitä, millainen tietämyspohja ihmisyksilölle on tarjolla. Tietämys on staattista, menneestä kantautunutta informaatiota, jonka elävä soveltaminen on enemmän tai vähemmän viisasta. Konkreettinen toiminta on viisauden kohdistuksen mitta, voi jopa todeta.
Nykyään oppimiskyvyn huippuyksilöille eli ihmisille on tarjolla informaatiotulva, joka monessa kohtaa pursuaa yli vanhojen, ennen vallinneiden kaavojen. Tulva myös lisää potentiaalisia muureja ja poimittavia eroavaisuuksia ihmisten välille, joskin myös hälventää niitä monia rajoja ylittäessään. Kyseenalaistamisesta kumpuaa syvää oppimista, sillä tällöin yksilö prosessoi poimimaansa eikä vain niele sitä itsestäänselvyytenä ainakaan heti. Myös oppimisen elävyys säilyy herkemmin kyseenalaistamisen avulla.
Oleellista informaatiomeressä olisi säilyttää ankkurit viisaudessa, viisaassa tietämyksessä. Mielen hiljaisuus on keskeisin selkeyttävä tekijä, sillä jatkuvassa ajatusviidakossa samoamalla on haastavaa ylläpitää saatikka löytää selkeyttä ja eheyttä. Oletettavissa on myös kohdistusvaikeuksia. Ihmisen tietämys on kantanut teknologisten ihmeiden kynnykselle (jopa sen yli), mutta viisas tiedon valjastaminen on jäänyt jämähtäneisyyksien varjoon. Mainitaan vaikka suuret panostukset sotateknologiaan sekä tuottavuuteen ja esimerkki kohdistusongelmista on mitä ilmeisin.
Syvimpiä sanallisia viisauksia tuntuu olevan "en tiedä". Se on läheisessä linkissä oppimiseen. "Ei-tietämisen mentaliteetti" avaa jatkuvaluontoiselle oppimiselle ovia. Ehkämentaliteetti on työkaluna käyttökelpoinen "ovien raottelija". Tietäminen puolestaan sulkee ovia jämähtäessään paikoilleen tietäväisyyteensä. Rutiinit ovat osa elämää, mutta jos koko ajatusmaailma on rutinoitunut ja mukautunut vallitseviin olosuhteisiin, ei oppimista tapahdu kuin korkeintaan vallitsevan mukautumiskuplan puitteissa, kait.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti