Mikä pointti pohdinnassa?

Ei mikään, ellei sitten ollessaan ole. Yhtä hyvin voi kysyä miksi tehdä mitä haluaa tehdä? Miksi tehdä mitä tekee? Miksi olla useammin oma auktoriteettinsa omassa elämässään?

Tointoa on ainakin silloin, kun sen tuntemus ilmenee. Välillä ei todellakaan ole minkäänlaista pointtia pohdinnassa, välillä tuntuu ja vaikuttaa että on – kuten tätä kirjoittaessa. Pohdintojen kirjoittaminen tai pohtiminen ylipäätään toimii toimiessaan, ei siinä kai kummempaa. Se tuntuu ilmeiseltä, että pyrkimällä ymmärtämään ja työstämään tietotulvasta tai huolella valikoiduista sosiaalisen median syötteistä vyöryvää informaatiodataa ”omaan” yksilöllisen kapasiteettiin luottaen, voi kokea oivalluksia – tai luoda vaikka itseään ruokkivan kierteen jos toisenkin.

Pointti kiintopisteen muodossa auttaa pitämään pohdintaa kasassa, vaikkakin sen asettamien rajojen yli hyökyy silti mitä hyökyy – mutta seuloutuneemmin ainakin? Tämän pohdiskelun kiintopiste on pohdinnan pointin pohtiminen, hyvin yksilökohtaista ja hetkeen sidottua, mutta saavuttanee jotakin myös pohdinnan yleisluonteesta. Pohdintahan on kiteytettävissä sanallisten määritelmien ja merkityksenantojen sarjojen pyörremyrskyyn, joka voi ruokkia itseään tai itseään ruokkimalla ruokkia kokonaan uutta. Nyt tuli esimerkiksi uutena leikkimielisenä ”diagnoosina” mieleen: pohtija saattaa olla oivallusaddikti?

Pohdinnan tarvetta pohtiessa asettaa pohdinnan kyseenalaiseksi ja sitten joko vahventaa tai heikentää tässä ja nyt kantavia viboja sen tekemisestä nyt ja jatkossa. Tuntuu ja vaikuttaa tätä kirjoitellessakin, että ei pohtimiseen taida loppua näkyä tässä yksilöllisessä tietoisuustoiminnan kiintopisteessä. Siltikin pohtimisen suurin pointti on tajuta että paras ja antoisin pohdinta kumpuaa jostakin kokonaistilasta, mitä sanoilla ei saa napattua: eläminen ja ihmettely. Paras ravitsija pohdinnalle tuntuu olevan pohtimattomuus  – vähintäänkin volyymiltaan hiljentynyt tila  – joka ei ota kaikkia ajattelun pintaurille pulpahtelevia ajatuksia tosissaan, vaan malttaa olla välillä niihin tarttumattakin. Tähän tuntuukin luontevalta stopata tämän kiintopisteen äärellä "itseään jahtaavana korppikotkana" kaartelu.