lauantai 17. toukokuuta 2014

Novelli: Rituaaliritari


Verestävät auringon säteet värjäsivät kolossaaliset kivitornit punaisen ja oranssin spektrin vivahtein; väsyneet silmät näkivät kaiken. Hahmo seisoi ulokkeella tyhjyyttä tuijottaen, mutisi ja mietti. Taustahäly ei erottunut, sillä seisojan elinvoima ei päästänyt sitä yltymään häiriöksi.

Olen syvästi uskovainen, äärettömän vakuuttunut. Uskoni juurakot ovat lukemattomien rituaalien pönkittämät; ne valavat perustukset elämälleni. Suhtaudun niihin ritarillisesti!

Kaikki alkaa jo aamunkoitossa; kaksi kuppia mustanpuhuvaa nektaria. Aamurituaaleihini kuuluu myös suuhygieniset toimitukset, muun muassa. Rasvainen ravinto ja lääkärini määräykset vankistavat vahvaa pohjaa.

Uljaana otan vastaan uuden päivän, sillä tiedän ennustukset. Mieleni leikkaa kirkkaana, suunnitteluni lähentelee suuruuksia! Minä nimittäin tiedän kaiken tarpeellisen, luettuani sen kalenteristani. Tunti seuraa toista ja olen juuri siinä, missä ennustus sanoo. Jos kalenteri ei tiedä niin ei hätää; rituaaleista lääke siihenkin!

Käytän suuruuteni päivät rituaalien suunnitteluun, kertaamiseen, vertaamiseen ja tietenkin tienaamiseen. Tokihan minulla sitä on, mutta voisi olla enemmänkin! Kirjoitan kalenteriin suurin kirjaimin "SISU" jokaisen satunnaisen aukon, kuten harvojen sunnuntaipäivien kohdalle, jotta nekin tulisivat täyteen ja valelisivat uskoni peruskalliota.

Nyt valitettavasti tiedän, että aika on täyttynyt. Kolmannen kerran tosi toi lääkärin tylyn tuomion. Pakotettu vapaus tulee, mutta teen siitä sisukkaan rituaalin. Tiedän saavani paikkani auringossa; palmupuiden alla bambukehdossa pian jo makaan ja heitän tekohampaat kristallimaljaan! Sieltä sitten hautaan, saatteessa rituaalin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti