Jos käytämme yhtenä hahmotuksemme ankkureista niinkin velvoittavaa sanaa kuin pitää (vrt. englanninkielen "must"), emmekö väistämättä luo sudenkuoppaa vapauden toimimiselle? Pitää on kaiken lisäksi melko hyödytön sana myös velvoituksen määrittäjänä; emmekö voisi vain suoraviivaisemmin tehdä mikä mielletään tehtäväksi tai vain todeta että tämä tehdään näin? Eli jos velvoitteista pidetään kiinni, niin jätetään "pitää-rasiteriskilisä"?
"Pitää kyl käydä kattoo se leffa ja joo, pitää kyl maistaa sitä uutena lanseerattua konjakkimeetvurstia." Ilmaisu liitetään siis myös mukaviin asioihin. Pidämmekö asioiden tekemisen pakottavasta pitämisluonteesta? Edellä mainittu leikkisä paradoksi tuo toki esiin pitää-sanan toisen käyttöyhteyden, "pitää jstk.", mikä varmastikin lisää sanan käytön vilkkautta mieluisampien mielentuotosten mehustelussa. Siltikään se ei poista sanan pakotusvivahdetta, jota toki nyt valonheittimen kera korostetaan.
"Pitää kyl käydä kattoo se leffa" sijaan sijoittaisin esimerkiksi ilmaisuihin "on kyl kiva käydä" tai suoremmin "joo, käydään kyl kattoo se". Ehkei sillä pienimuotoisesti ole mitään väliä, mutta pitkässä juoksussa kaikki vaikuttanee kaikkeen, niin ehkä on (eikä pitäisi olla) ja siitä siis kyseenalaistava ansabrändäys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti