Nykyisyys

"Ja tulevaisuus on nykyisyyden muunnelma."- Jiddu Krishnamurti (teos: Tulevaisuus on nyt)

Jotenkin tuo simppeli lause puhuttelee kovin. Saatan jatkossa käyttää tuota ilmaisua tulevaisuuden perusmääritelmänä. Toteamuksessa ovat painotukset kohdillaan, sillä todellinen yleisessä hahmotuspiirissämme on nykyisyys: se valaisee menneen ja tulevan, ja käsityksemme niistä. Myös menneen voi sanoa olevan nykyisyyden muunnelma, sillä poimimamme muistikuvat ja ajatus- sekä tunnerefleksikokonaisuudet ovat nykyisyydessä ilmeneviä erittelyjä. Ehkemme siis todellisimmillaan olekaan menneen muunteleman nykyisyyden kokijoita, vaan juurikin päinvastoin?

Tokihan painoarvot ovat laajalti menneessä toistaiseksi, mutta samoin kuin universumi, ei ihminenkään ole menneisyytensä (ns. ajanhampaan) hallitsema? Kvanttifysiikka ja monet teoreetikot ovat esittäneet pitkälle vietyjä teorioita tästä. Kvanttifysiikka havaintoineen suorastaan poistaa kokonaan yleisesti mielletyn aikakäsitteen tai määrittää sen erittäin lokaaliseksi, "pelkäksi mitaksi". Omaksumamme käsitys ajan lineaarisuudesta, "vakaasta aika-avaruudesta" ei päde kuin ulkoisiin, havaintotavallamme tarkasteltuihin olosuhteisiin maankamaralla. Jo maapallon kiertoradalla aika kulkee eri tahtia, painovoiman liikkeen vaikutuksesta.  Lisäksi on moneen kertaan osoitettu, ettei psykologinen aikakäsityksemme ole laisinkaan yhtenäinen, toisin kuin viimeistä huutoa olevat, liki täydellisesti tasaisessa ajassa pysyvät atomikellot. Koemme eri olosuhteet ja tilanteet todella eripituisina, jokaiselle ilmiö on varmasti tuttu.

Miten edellä kirjoiteltu liittyy laveaan aiheeseen tarkemmin? No, nykyisyyden voisi perustellustikin mieltää kulkevan jatkuvana virtauksena, nykyisyys kuljettaa aikakäsityksiämme. Menneisyyshahmotuksemme vaatii olennaisesti aikaa, joten nykyisyys ilmentää siis sen, olipa tuo muistijälki millä tahansa ajallisilla kesto- tai painotuskäsityksillä tehty. Päivitämme monesti noita säilyvimpiä muistikuvia, usein vuorovaikutteisesti. Osa taas pulpahtaa pinnalle sopivien nykyisyysolosuhteiden ilmentyessä.

Tulevaisuus puolestaan ei ole vielä edes kokemusperäistä havaintoilmaisua, parhaimmillaankin sen voisi sanailla olevan valistunut, nykyisyyden ilmentämän menneestä kumpuavan kokemusperäisen havainnoinnin arvaus.

Keskeinen pointti fraasissa "tulevaisuus on nykyisyyden muunnelma" on siis ensinnäkin tulevaisuuskäsitteen myöntäminen, puhtaan käytännöllistä. Toiseksi, tärkeyttä säteilevä kohdistus on nykyisyyden valtava voima. Järkevästi suunnitelmallinen tulevaisuuden perusteellinen tunteminen totena, on esimerkiksi eräänlainen avainten avain bisnesmenestykseen (lupa vaikka "göögletellä"), jos sellainen jotakuta kiinnostaa. Mutta toteutuvia päämääriäkin oleellisempaa lienee kuitenkin tuon tajunnan tarjoama täysipainoisempi läsnäolo: tulevaisuus on nyt, menneisyys on nyt.