Pohdinta kumpuaa huomiosta, ettei useimmiten välttämättä ole niinkään hedelmällistä keskustella mielipiteistä, ainakaan niin sanotussa mielipiteiden kentässä. Mielipiteiden juuret ja se mitä niiden taustalla on, stimuloivat monesti huomattavasti enemmän. Kun ymmärretään "mielipidereaktiojärjestelmä" ja se, että mielipiteet ovat malliesimerkki siitä, kuinka eri tavoin yksilöt näkevät asiat, vapaan ajatustenvaihdon rikkaus suorastaan hyppii silmille. Sehän toisi meitä lähemmäs toisiamme, kaiken lisäksi rikastuttaen elämää. Miksi ihmisiä noin yleisesti ottaen kiinnostaa mielipiteidenvaihto? Mennäänpä vaikka "kolmen teesin" kautta.
Ensinnäkin useimmiten ei ole muutakaan.
Toiseksi, yhteneväiset mielipiteet esimerkiksi musiikista luovat tunnun keskinäisestä yhteydestä, onhan toki antoisaa jakaa omaa intoaan toisten kesken. Tätä tapahtuu myös joukkoon kuulumisen muodossa. Poimintana vaikkapa murrosikä, jolloin yksilö omaksuu tiettyjen ryhmittymien kannanottoja, ulkoasun ja niin edelleen. Itseään ruokkiva ketju, ilmiselvästi. Mieli uppoutuu ehdollistumakokonaisuuteen, samaistuu sitä kanavoiden ja itsensä päälle rakentaen. Tuota kanavointia ovat sitten olleetkin vaikkapa tv-kanavat täynnä jo jokusen vuosikymmenen.
Kolmanneksi, liittyen vastakohtaisesti tokaan mielipiteiden "samiskyöhnäilyyn", on eriävien mielipiteiden vaihto tai pikemminkin "omista linnoituksista laukominen". Argumentointia, erottelua, monesti suoranaista riitaa. Mielenkiintoista itsepintaista konfliktin ruokkimista; draaman kaarta, elämän suolaa, oikeasti tarpeellista?
Ovatko edellä mainitutkin vain mielipiteitä mielipiteistä? Ehkäpä hyvinkin.
Ehkä-logiikka, josta varsinkin Robert Anton Wilson höpisi paljonkin, on loistava lähestymismetodi mielipiteiden kentässä, sillä sen kautta itseys, minuus, sisällyttää tarkastelunsa ja arvotustensa ytimeen räikeätä, suorastaan vääristelevää jaottelua kitkevän "ehkä-elementin". Tai kitkemisen sijaan voisi sanoa asioiden totuudellisen luonnon paistavan esiin. Tämä luo huomattavissa määrin potentiaalia ja hedelmällistä pohjaa avoimelle vuorovaikutukselle, kuten eräänlaiselle vapaalle dialogille. Itseyskeskittymien kentässä lähes välttämätöntä itsetuholta välttymiselle, voisi jopa radikaalisti todeta.
Toki välillä on hauska heitellä absoluuttisia mielipidetokaisuja; onhan se nyt näin, eikä noin, kyllähän minä tiedän ja niin pois päin, "apinakin tietäisi paremmin", "opinions are like assholes...". Mutta mitä jos tuo erkaantumis- ja eriarvoistumispeli otetaan oikeasti tosissaan? Siitä riittänee esimerkkejä, heh. Kyseenalaistakaa koko raapustelu, kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti