Kuuluisa lika

Ihmisiä on ehkäpä kertynyt liiaksikin, turha totuus vai ronski valhe? Ei ole helppoa kannatella yksilöllisen erottautumisen herättämää kuuluisuuden kaihoa, varsinkaan suurmassassa. Ollappa niin kuin se ja se, siellä sen hetken – tai edes sen puoliso tai salarakas!

Nykytermi turha julkkis on mielestäni hupaisassa typeryydessään tärkeä. Eikö julkisuus ole pahemman kerran kiipelissä, jos se alkaa kelpuuttaa mitä tahansa riittävää itsepintaisuutta? Tokihan turha julkkis on monille vain turha, mutta eikös samaten voi sanoa kenestä tahansa julkkiksesta? Toisen ihailema artisti tai naapurin kovis kaunotar on toiselle täysi "nobody" tai lähinnä ärsyyntymisen aihe kohdalle osuessaan. No, joka tapauksessa ilmiö on olemassa eri tasoisena perspektiivistä riippuen, siis julkisuus.

Julkisuuden käsitteestä saa vedettyä moniakin vivahteita (esimerkiksi kulttuurien, jopa esineiden kuuluisuus), mikäli niin tahtoo. Ei liene vaikea arvata mitä seuraavaksi kirjoittaisin, mutta jätänkin sen tästä välistä pois. Sen sijaan hetki julkisuusansoista (tai ansioista); ihmisen voi halutessaan nähdä yhteiskunnallisen kehityksensä myötä luoneen itselleen ansoja, riskitekijöitä. Kutsutaan niitä vaikka laatua sorsivaksi liaksi, aivan sama sinänsä. Kaikkihan eivät suinkaan tahdo tai näytä tahtovan millään tasolla julkkikseksi, mutta siinä itse asiassa on koko touhun juju.

Kuulin jossakin seuraavanlaisen vertauksen: "katsojat katsoo kun pelaajat pelaa". Säihkyvä ajanhermoinen esimerkkitapaus on virusilmiön lailla levittäytyneet "tosi-tv" sarjat, joita myönnän itsekin seuranneeni. "Pelit" ammentavat voimansa, arvonsa suoraan katsojiltaan. Tosin oikeastaan ilmiö useimmiten tapahtuu hienovaraisen välillisesti, muun muassa joukkopsykologian ja näennäisen osallistumisen illuusion lainalaisuuksia mukaillen, mutta ei siitäkään sen enempää.

Pelinhengen mukaista on erotella niin pelaajat kuin katsojatkin mahdollisimman monin tavoin, säilyttäen toki vertailevan jännitteen eli jonkinasteisen samankaltaisuuden. Kenties hienovaraista heimolaisuutta? Ihmisten älyttömän (tai älyllisen) paisunut määrä asettaa tilanteen suorastaan naurunalaiseksi. Hupsu voisi heittää että julkisuusmallien vaikutusvaltainen kirjo sorsii ihmiskunnan potentiaalia, ja sitten vaikkapa nauraa loputtomasti sen loputtomalle loppumisen loitontamiselle. Liikaa likaa, eteenpäin pikapikaa?