Laskevat aallot aamuun,
pukeutuvat haamuun.
Unohtuu kaapu unhoituksen,
valikoin naamiaisasun likaisen.
Mut kuinka onkaan oi,
niin puhdas, niin tuore,
se jokin joka aamun toi?
Se jolle ei lie väliä,
onko liaton.
Sen välitön viitta,
äärettömyyksien mitta?
Harva ymmärtää runoja kuten kirjoittaja on ne tarkoittanut. Ymmärtää ihan omalla tavallaan. Ja miten mää katson tätä runoa, tää on kaunis. Tosi kaunis, ja koskettaa jollakin henkilökohtaisella tavalla.
VastaaPoistaKiitos kommentista!
PoistaKaikkea hyvää~